Suomen rakentamisen ympäristösäädökset ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä vastaamaan kasvaviin ympäristöhaasteisiin. Energiatehokkuusvaatimukset ovat tiukentuneet asteittain, hiilijalanjäljen laskenta on tullut osaksi suunnitteluprosessia, ja kiertotalouden periaatteet ovat nousseet keskeisiksi. Muutokset ovat seurausta sekä kansallisista tarpeista että kansainvälisistä sopimuksista, kuten EU-direktiiveistä ja Pariisin ilmastosopimuksesta. Nämä kehityssuunnat asettavat rakennusalan toimijoille uusia vaatimuksia, mutta tarjoavat myös mahdollisuuksia kestävämpään toimintaan.
Miten rakentamisen ympäristömääräykset ovat kehittyneet Suomessa vuosien varrella?
Rakentamisen ympäristösäännöstö on kulkenut pitkän matkan 1970-luvulta nykypäivään. Ensimmäiset energiatehokkuuteen liittyvät määräykset annettiin 1970-luvun öljykriisin aikana, jolloin keskityttiin lähinnä lämmöneristykseen. 1980-luvulla huomio kiinnittyi sisäilmakysymyksiin, kun taas 1990-luvulla alettiin huomioida laajemmin rakennusten ympäristövaikutuksia.
2000-luvulla määräyksiä on ohjannut erityisesti ilmastonmuutoksen torjunta. Vuoden 2012 määräysuudistus oli merkittävä käännekohta, jolloin siirryttiin kokonaisenergiatarkasteluun. 2010-luvun lopulla keskusteluun nousivat hiilineutraalisuus ja kiertotalous, ja vuonna 2018 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslain uudistus vahvisti ekologisen kestävyyden asemaa.
Taustalla vaikuttaneet tekijät ovat vaihdelleet energiakriiseistä ilmastonmuutoksen torjuntaan ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. Samalla määräysten tavoitetaso on jatkuvasti noussut heijastellen yhteiskunnan kasvavaa ympäristötietoisuutta.
Mitkä ovat merkittävimmät muutokset energiatehokkuusmääräyksissä?
Energiatehokkuussääntelyn suurimpia muutoksia on siirtyminen yksittäisten rakennusosien U-arvojen tarkastelusta kokonaisenergiatarkasteluun. Aikaisemmin keskityttiin vain rakenteiden lämmöneristyskykyyn, mutta vuoden 2012 uudistuksessa siirryttiin E-lukuun perustuvaan kokonaistarkasteluun, joka huomioi rakennuksen kokonaisenergiankulutuksen ja käytetyn energian tuotantomuodon.
Lähes nollaenergiarakentamisen (nZEB) vaatimukset tulivat voimaan uudisrakennuksille vuoden 2018 alusta. Tämä muutos edellytti rakennuksilta erittäin korkeaa energiatehokkuutta sekä uusiutuvan energian hyödyntämistä. Käytännössä tämä on johtanut parempiin eristysratkaisuihin, tehokkaampiin lämmöntalteenottoihin ja uusiutuvan energian tuotantojärjestelmien yleistymiseen rakennuksissa.
Nämä muutokset ovat vaikuttaneet merkittävästi suunnitteluprosesseihin, sillä ne edellyttävät kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, jossa energia-asiat huomioidaan jo hankkeen varhaisessa vaiheessa.
Kuinka hiilijalanjäljen laskenta on muuttanut rakentamisen käytäntöjä?
Hiilijalanjäljen laskenta on tuonut uuden ulottuvuuden rakentamisen ympäristövaikutusten arviointiin. Aiemmin huomio keskittyi lähinnä rakennuksen käytönaikaiseen energiankulutukseen, mutta nyt tarkastellaan koko elinkaarta materiaalien valmistuksesta rakennuksen purkuun ja materiaalien kierrätykseen.
Tämä on vaikuttanut merkittävästi materiaalivalintoihin. Vähähiiliset materiaalit, kuten puu, ovat kasvattaneet suosiotaan. Samalla betoniteollisuus on kehittänyt vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja perinteiselle betonille. Suunnitteluratkaisuissa painotetaan nyt rakenteellista tehokkuutta ja materiaalien optimointia.
Hiilijalanjäljen optimoinnissa keskeisiä menetelmiä ovat materiaalitehokkuus, kierrätysmateriaalien käyttö, uusiutuvien materiaalien suosiminen sekä suunnitteluratkaisut, jotka mahdollistavat rakenteiden helpon purettavuuden ja uudelleenkäytön tulevaisuudessa.
Miksi kiertotalous on noussut keskeiseksi osaksi rakentamisen sääntelyä?
Kiertotalouden periaatteet ovat nousseet keskeisiksi rakentamisen sääntelyssä, koska rakennusala on yksi suurimmista materiaalin kuluttajista ja jätteen tuottajista. Rakennusjätteen minimointi ja materiaalien uudelleenkäyttö ovat nousseet keskeisiksi tavoitteiksi, kun luonnonvarojen niukkuus ja jätehuollon haasteet ovat kasvaneet.
Nykyiset määräykset edellyttävät rakennusjätteen lajittelua ja kierrätystä sekä kannustavat materiaalien uudelleenkäyttöön. Purkumateriaaleille on kehitetty laatuluokituksia ja standardeja, jotka mahdollistavat niiden turvallisen uudelleenkäytön. Erityisesti purkubetoni, teräs ja puu ovat materiaaleja, joiden kiertotalousratkaisut ovat kehittyneet nopeasti.
Rakentamisen kiertotalouden edistämiseksi kehitetään parhaillaan digitaalisia materiaalipasseja, joiden avulla voidaan seurata rakennusmateriaalien ominaisuuksia, alkuperää ja uudelleenkäyttömahdollisuuksia koko rakennuksen elinkaaren ajan.
Miten kansainväliset sopimukset ovat vaikuttaneet Suomen rakentamisen ympäristömääräyksiin?
EU-direktiivit ovat olleet merkittävässä roolissa Suomen rakentamismääräysten kehityksessä. Energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) ja uusiutuvan energian direktiivi (RED) ovat ohjanneet vahvasti kansallisen lainsäädännön kehitystä. EU:n kiertotalouspaketti ja jätedirektiivi ovat puolestaan vauhdittaneet kiertotalouden periaatteiden sisällyttämistä rakentamisen sääntelyyn.
Pariisin ilmastosopimus on vaikuttanut välillisesti Suomen rakentamisen hiilijalanjäljen rajoittamispyrkimyksiin. Sopimuksen myötä Suomi on sitoutunut kunnianhimoisiin päästövähennystavoitteisiin, joiden saavuttamisessa rakennusalalla on merkittävä rooli.
Kansainvälisten sopimusten toimeenpano Suomessa on usein tapahtunut ennakoivasti, ja monissa asioissa Suomi on ollut edelläkävijä. Esimerkiksi lähes nollaenergiarakentamisen määräykset otettiin Suomessa käyttöön EU:n aikataulun mukaisesti, ja hiilijalanjäljen sääntely etenee hallitusti.
Mitä rakennusalan toimijan tulee tietää tulevista ympäristömääräysten muutoksista?
Lähitulevaisuudessa merkittävimmät määräysmuutokset liittyvät rakentamisen hiilijalanjäljen sääntelyyn. Vuonna 2025 odotetaan tulevan voimaan raja-arvot uudisrakennusten hiilijalanjäljelle, mikä edellyttää vähähiilisyyden huomioimista suunnittelussa ja rakentamisessa. Kiertotalouden osalta valmisteilla on määräyksiä, jotka edellyttävät materiaalien kierrätettävyyden ja purettavuuden huomioimista.
Rakennusalan toimijoiden kannattaa varautua tuleviin muutoksiin perehtymällä jo nyt hiilijalan- ja kädenjäljen laskentaan sekä kehittämällä kiertotalousosaamistaan. Konkreettisia toimenpiteitä ovat henkilöstön kouluttaminen, laskentamenetelmien käyttöönotto ja yhteistyöverkostojen rakentaminen vähähiilisten ratkaisujen toimittajien kanssa.
JoViRa Oy pysyy aktiivisesti mukana määräysten kehityksessä ja tarjoaa asiakkailleen ajantasaista osaamista ympäristömääräysten mukaiseen rakentamiseen. Seuraamme jatkuvasti alan kehitystä ja varmistamme, että projektimme toteutetaan aina uusimpien määräysten mukaisesti.
Rakentamisen ympäristömääräysten tulevaisuuden suuntaviivat
Tulevaisuudessa rakentamisen ympäristösääntely tulee yhä vahvemmin keskittymään kokonaisvaltaiseen elinkaariajatteluun. Hiilijalanjäljen rajoittamisen lisäksi huomiota tullaan kiinnittämään myös positiivisiin ympäristövaikutuksiin eli hiilikädenjälkeen. Kiertotalousratkaisut integroituvat yhä tiiviimmin rakentamisen käytäntöihin.
Digitalisaatio tuo uusia työkaluja ympäristövaikutusten hallintaan. Rakennusten tietomallit (BIM) yhdistettynä materiaalitietokantoihin mahdollistavat entistä tarkemman ympäristövaikutusten arvioinnin ja optimoinnin suunnitteluvaiheessa. Myös rakennusten käytön aikainen seuranta ja optimointi kehittyvät.
JoViRa Oy:n näkemyksen mukaan toimijoiden kannattaa nähdä ympäristömääräysten kehitys mahdollisuutena erottautua kilpailijoista. Suosittelemme ennakoimaan tulevia määräyksiä ja kehittämään osaamista erityisesti vähähiilisen rakentamisen ja kiertotalouden alueilla. Näin varmistamme, että rakennamme kestävää tulevaisuutta yhdessä asiakkaidemme kanssa.